Syömme elääksemme. Emme siis elä syödäksemme, vaikka välillä ainakin omalla kohdallani siltä tuntuukin.:) Syöminen on ihanaa, useimmiten vähän liiankin ihanaa. Mutta voi myös syödä hyvin syödäkseen hyvin. Tällä tarkoitan sitä, että juuri terveellinen, kasvispitoinen ruoka on usein myös maukkaimman makuista. Kun hankit kunnon raaka-aineet ja valmistat ruokasi itse itsellesi ja läheisillesi rakkaudella, se myös maistuu paremmalta. Valmistamaasi ruokaan tai leipomukseen välittyy osa omasta energiastasi. Laittamalla ruokaa ajatuksen kanssa toiselle ihmiselle, voit hoitaa toista. Kokeile vaikka!
Aloitetaan vaatimattomasti. Kerrottakoon, että minulla on valtava himo kaikkeen rasvaiseen ja epäterveelliseen, vaikka tiedänkin ettei se edes välttämättä maistu hyvältä ja todennäköisesti tulen vieläpä kipeäksi ja ainakin väsyneeksi näistä "herkuista". Ruokailun on tarkoitus antaa energiaa ja piristää. Miksi siis niin usein juuri ruokailun jälkeen tulee voimaton ja väsynyt olo? Vastaus kysymykseen löytyy syödyn ravinnon laadusta ja määrästä.
Miksi siis himoitsen toistuvasti rasvaisia ja suolalla pilattuja grilliruokia ja pitsoja, vaikka en edes pidä niiden mausta enkä syömistä seuraavasta huonovointisuudesta? Uskon vastauksen löytyvän korvieni välistä. Olen niin vakaasti päättänyt aloittaa "uuden, terveellisen" elämän niin monta kertaa, että kuvittelen yhden hampurilaisen pilaavan koko projektini. Miksi en voi olla itselleni armollisempi, ja ajatella, että tämä on vain elämää? Että minun on elettävä itseni ja ruokavalioni kanssa lopun elämääni, että jos pääasiallisesti noudatan kuitenkin ravitsemuksellisesti oikeana pitämääni linjaa, repsahdukset eivät oikeastaan edes ole mitään repsahduksia, vaan elämään kuuluvia mutkia.
Eli siis, minun "sallittujen aineiden" listallani tulevat jatkossa olemaan aivan kaikki ruoat ja ravintoaineet. Roskaruokaa ei ole minun maailmassani olemassakaan, kaikki ruoka on syötäväksi tarkoitettua, ja jo siksi äärimmäisen kaukana siitä, mitä sana roska käsittää. Sen sijaan suosituksia hyvään ravitsemukseen voisin listata varmasti loputtomiin. Tässä kirjaan lyhyesti ylös pääpiirteet, joiden mukaan pyrin ruokailemaan, ja voitte olla varmoja, että palaan näihin aiheisiin myöhemmin lukuisia kertoja. :)
Pyrin siis syömään kasvispitoista ruokaa. Se on kaiken perusta. Lihasta suosin riistaa ja kanaa, kalaa syön aika paljon. Possun ja naudan lihalla on suuret hiilijalanjäljet, lisäksi nauta on minun keveälle kukkarolleni usein turhan kallista. Olen myös saanut huomata, ettei elimistöni jostain syystä sulata punaista lihaa (ei myöskään riistaa) kovin hyvin. Kasvikset, marjat ja hedelmät ovat ruokavalioni perusta. Käytän täysjyväviljatuotteita, kuten riisi, pasta, ruisleipä, puurohiutaleet ja leseet. Maidon käyttämistä pyrin rajoittamaan, koska rakastan maitoa, ja juon sitä aivan liikaa. Maitoa haen luomutilalta päälärissä tai ostan kaupan pastöroimatonta luomumaitoa. Hapanmaitotuotteista suosin maustamatonta asidofilus-bifidus jogurttia.
Eineksia pyrin välttämään. Samoin tuotteita, joissa on sana kevyt tai light. En käytä laisinkaan keinotekoisia makeutusaineita, vaan ihan aitoa sokeria, jota kylläkin vain pienia määriä, hunajaa ja uutena tuttavuutena steviaa. Lisäaineita ja säiilöntäaineita vältän mahdollisuuksien mukaan, samoin transrasvoja. Leivän päälle laitan ennemmin voita, tai jätän laittamatta mitään, jos tarjolla on ainoastaan kovetettuja kasvirasvoja sisältävää margariinia. Limsoja tai vissyjä en juo oikeastaan ollenkaan, en onnekseni pidä hiilihapoista. Alkoholin suhteen olen melko vapaamielinen, mutta kulutukseni on nykyisellään kyllä äärimmäisen vähäistä. Punaviini on herkullista pimeinä syysiltoina pehmeiden juustojen kanssa. Pimeitä syysiltoja odotellessa. :)
Tässä siis pyrkimykseni pääpiirteissään. Hommaa ehkä hivenen helpottaa se, että olen koulutukseltani ravintolakokki ja opiskellut myös erityisruokavalioita sekä koulussa että omaehtoisesti vielä lisää. Lisäksi suhtaudun ruokaan intohimoisesti ja olen valmis tekemään töitä hyvän ruoan eteen. Toinen helpotus on huono muistini; kun sorrun syöpöttelemään e-koodeja oikein olan takaa vaikkapa pidennetyn viikonlopun ajan, siunattu hapero pääni on kyllä jo unohtanut tapahtuneen ennen seuraavaa viikonloppua. Nämä ovatkin pyrkimyksiä, ei mikään raamattu, josta ei saisi poiketa. Polulta poikkeaminen on sallittua ja jopa suotavaa. Kaikkea täytyy kyseenalaistaa, kaikkia ovia täytyy koputella.
Nauttikaa toisistanne ja hyvästä ruoasta. Täräyttäkää rakkaillenne iltapalaksi lähes e-kooditon, helppo herkku:
kaupan mehukeittoa (appelsiini-mango)
asidofilus-bifidus maustamatonta jogurttia
kauraleseitä pari rkl per nuppi
Nam! <3 Irmeli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti